Venäjällä duuman puoltama homopropagandalaki heikentää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa. Kansalaisoikeusjärjestöt kamppailevat samanaikaisesti maan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien sekä olemassaolonsa puolesta. Manny de Guerre, Lesya Filatova ja Igor Kotšetkov ovat aktivisteja, jotka tekevät työtään totalitarisoituvassa maassa – jopa henkensä uhalla.
Tiistaina 11. kesäkuuta Venäjän duuman 436 edustajaa äänesti yksimielisesti koko federaation laajuisen homopropagandalain puolesta. Laki kieltää “ei-traditionaalisten suhteiden propagoimisen” alaikäisille. Propagandaksi voi väljästi muotoillun lain perusteella tulkita esimerkiksi samaa sukupuolta olevan pariskunnan kulkemisen kadulla käsi kädessä ja homojen oikeuksien puolesta puhuvan materiaalin levittämisen.
Samanaikaisesti vallanpitäjät soveltavat uutta lakia “poliittisesti toimivasta ulkomaisrahoitteisesta kansalaisjärjestöstä” erityisesti eri väestöryhmien oikeuksia ajavia järjestöjä vastaan. Ensimmäisenä oikeuteen joutui LGTBQI-elokuvafestivaali Side-by-Side, joka tuomittiin 12 500 euron sakkoihin siitä, ettei se ollut rekisteröitynyt ulkomaisrahoitteiseksi poliittiseksi järjestöksi.
Venäjällä sateenkaarijärjestöt joutuvatkin kamppailemaan samanaikaisesti sekä koko maan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien että olemassaolonsa puolesta. Manny de Guerre, Lesya Filatova ja Igor Kotšetkov ovat kansalaisoikeustaistelijoita, jotka eivät anna viranomaisten estää työnsä jatkumista.
Manny de Guerre perusti Side-by-Side -elokuvafestivaalin heinäkuussa 2007. LGTBQI-aiheinen festivaali on kiertänyt vuosien aikana ympäri Venäjää, ja sen järjestämisessä auttaa jo lähes 200 vapaaehtoista. Uhkauksien takia koko festivaali on kuitenkin joskus jouduttu pitämään maan alla. Tälloin tieto näytösajoista on kulkenut vain tekstiviestien välityksellä.
– Festivaalin tarkoitus on tarjota vaihtoehto viihteellisille klubeille ja kaikille avoin alusta rauhalliselle keskustelulle, de Guerre kertoo.
Tänä vuonna festivaalia vietetään jopa 13 päivän ajan. Yleisössä istuu monenlaista väkeä.
– Arvioisin, että noin kolmekymmentä prosenttia katsojistamme on heteroja. Saamme heiltä paljon positiivista palautetta. Jotkut ovat tulleet näytösten jälkeen kiittämään ja sanoneet, että nyt he tuntevat olonsa vähän suvaitsevaisemmaksi ja ymmärtävät homotuttaviaan hieman paremmin, de Guerre jatkaa.
Pietarilainen ohjelmoija Lesya Filatova loi vuonna 2010 virtuaalipridesivuston ´vpride.ru´. Pääsy sivustolle on tällä hetkellä vaikeaa, sillä se on jatkuvasti hyökkäysten kohteena.
– Nettitapahtumissa on kuitenkin vieraillut jo 4000 ihmistä. Ennen kuin virtuaalihyökkäykset muuttuivat jatkuviksi, ehdimme pitää kaksi pridea. Propagandalain noustessa puheenaiheeksi keräsimme netissä allekirjoituksia ja jaoimme uutisia. Nyt etsin jatkuvasti uutta ylläpitosivustoa, jotta työtä voitaisiin jatkaa.
Igor Kotšetkov kuuluu koko Venäjän kattavan LGBTQI-verkoston perustajajäseniin. Järjestö ylläpitää muun muassa auttavaa puhelinta, kouluttaa aktivisteja ja vetää työpajoja erilaisille ammattiryhmille.
– Vielä 2000-luvun alussa Venäjällä ajateltiin, ettei homoja ole edes olemassa. Nykyinen lainsäädäntö onkin vastareaktio LGBTQI-järjestöjen kasvaneelle näkyvyydelle, Kotšetkov valottaa asiaa.
– Kadulla ihmiset tulevat kiittämään siitä, mitä olemme saaneet aikaan. Esimerkiksi jollekin Uralilla pikkukylässä asuvalle nettisivumme sekä kansainvälisen yhteisön verkon kautta antama tuki on todella tärkeää ja saattaa pelastaa jopa itsemurhalta.
Kotšetkov haluaa lähettää terveisensä myös Suomeen.
– Mitä aktiivisempia olette, sitä enemmän se luo painetta myös Venäjälle. Jos Eurooppa kulkee kehityksessä taaksepäin, tietää se vielä syvempää ahdinkoa meille. On tärkeää, että vallanpitäjämme ymmärtävät oman sivistymättömyytensä. Esimerkiksi kun Pietarin kuvernööri kävi vierailulla Suomessa, suomalaiset aktivistit olivat häntä vastassa. Tuki ulkomailta rohkaisee meitä jatkamaan kamppailuamme.
Lisätietoa Venäjän tilanteesta:
www.vpride.ru
www.bok-o-bok.ru
http://www.lgbtnet.ru
Teksti: Roosa Laaksonen